Kiristäminen

Kolme erillistä ryhmää koettaa puristaa rahaa ohjelmistoteollisuudelta: itse patenttijärjestelmä, yhtiöt joiden liikeidea on patenttioikeudenkäynnit, ja suuryhtiöt.

Patenttimafian tapa kiristää rahaa muistuttaa hämmästyttävästi "tavallisten" kiristäjien toimintatapaa. Kun rikollisliiga puristaa rahaa ravintoloitsijalta, se lähettää jonkun selittämään kuinka ravintoloitsija tarvitsee suojelua. Jos sanoma ei mene perille, lähetetään joukko muita rikollisia rikkomaan paikat jotta ravintoloitsija ymmärtää, että hän tarvitsee suojelua. Turvalaitteiden myynti on aivan laillista ja hyväksyttävää, mutta inhottavaa on että joku aiheuttaa ongelman saadakseen myytyä "ratkaisun".

Jotkut patenttijuristit neuvovat yhtiöitä varaamaan tietyn osuuden voimavaroistaan, sanotaan vaikkapa 10% voitosta, patenttisuojaann. Näiden juristien toimenkuvaan ei kuulu mainostaa (firmalle) parempaa vaihtoehtoa, patenttikulujen poistamista kokonaan. Joissain harvoissa tapauksissa patenttijärjestelmälle voi olla hyväksyttävä tarve ja oikeutus, mutta sen laajentaminen ohjelmistopatentteihin ei ole perusteltavissa, varsinkaan kun ohjelmistot on jo suojattu tekijänoikeudella. Maailma ei todellakaan tarvitse kaikkia miljoonia niitä patentteja jotka ovat tällä hetkellä voimassa -- vähemmällä tulisimme toimeen paremmin.

Jotkut yritykset ovat ottaneet patentit ja patenttioikeudenkäynnit pääasialliseksi tai ainoaksi liiketoiminnakseen. Tämän he tekevät siis muun tai muiden liiketoiminnan kustannuksella. Toisin sanoen: he tuottavat patenttioikeusjuttuja sen sijaan että tuottaisivat jotain tuotetta. Eolas on yhden miehen firma, joka pääsi otsikoihin kun Microsoft määrättiin maksamaan sille 521 miljoonaa dollaria korvausta patenttirikkomuksesta. Toinen tyyppi firmoja, jotka hyödyntävät patentteja on entiset suuryritykset, joilla ei enää ole oikeastaan muuta rahanarvoista. Eräs tällainen kuuluisuus on Unisys, joka oli vielä 20 vuotta sitten yksi suurimmista tietotekniikkayrityksistä. Unisys:in lakiosasto teki parempaa taloudellista tulosta kuin koko talon myyntihenkilöstö, koska se istui suosittuun GIF-kuvaformaattiin liittyvien patenttien päällä.

Tämä antaa syyn vakaavaan huoleen havaittavassa olevasta suuntauksesta patenttirahastuksen yleistymisestä liikeideana. Maailmassa on ainakin kaksi julkista yhtiötä joilla on huomattava käteisvarallisuus ja joiden pääelinkeino on patentit. Acasia ei tee mitään muuta kuin hankkii patentteja ja rahastaa niillä. Forgentilla on myös ajanvarausohjelmisto, jota se myy, mutta 90% liikevaihdosta tulee patenteista. Forgent on (tällä hetkellä) keskittynyt JPEG-kuviin liittyviin patenttioikeuksiin [ja tähyää seuraavaksi kaiunpoistoon ja videosähköpostiin (suom.huom.)].

Tällaiset yhtiöt käyttävät patenttejaan paitsi ohjelmistojen julkaisijoita vastaan, myös ohjelmistojen käyttäjiä vastaan. Esimerkiksi Acacia vaati että jokainen oppilaitos, joka käyttää etäopetukseen videokuvaa lähettämällä sitä internetin kautta, maksaisi Acacia:lle 5000 dollaria.

Jos nämä vaatimuksia esittävät yhtiöt olisivat mahtavia keksijöitä ja säästäisivät muut keksimästä pyörää uudelleen, asia olisi ihan niin kuin pitääkin. Ikävä kyllä nyt ei ole kysymys tästä. Ainoa syy, miksi firmat saattavat joutua maksamaan näille voitontavoittelijoille ja kiristäjille, on se että nämä ehtivät rekisteröimään menetelmän ensimmäisenä. Voitontavoittelijoille ja kiristäjille patentti on sitä arvokkaampi mitä laajempi ja yleisempi se on. Toisaalta, patenttia ei pitäisi myöntää yleisille käsitteille. Niinpä peliä pelataan siten, että patenttijuristit kirjoittavat piitkiä kuvauksia, joissa yksinkertaista ideaa pyöritellään niin kauan että se saadaan näyttämään vakuuttavalta patenttia käsittelevälle tutkijalle. On patentteja, joissa keksintöä kuvataan yli tusinalla sivulla, mutta sen loukkaaminen onnistuu yhdellä rivillä ohjelmaa.

Lue lisää kuinka ohjelmistopatentit ovat uhka ja ja siten vähentävät investointeja.