PK-yritykset

Pienet ja keskisuuret yritykset kärsivät eniten ohjelmistopatenttien laillistamisesta; ne pääsevät kantamaan kaikki patenttien haitat mutta eivät saa reilua mahdollisuutta käyttää niitä hyödykseen.

Eurooppalainen ohjelmistoteollisuus on lähes kokonaan PK-yritysten toimintaa. Patenttijärjestelmällä on sellainen maine, että se kasvavassa määrin (kaikilla aloilla) suosii muita kuin PK-yrityksiä. Ohjelmistojen osalta ongelmat ovat muita aloja pahempia. Jos EU suosii ei-eurooppalaisia isoja yhtiöitä pienten ja keskisuurten eurooppalaisten ohjelmistotalojen kustannuksella, EU ampuu itseään nilkkaan.

Jotkut suuryhtiöt haluavat varmistaa, että niillä on mahdollisuus rajoittaa pienempien kilpailijoidensa toimintaa, tai jopa murskata kilpailijansa. Ohjelmistoalalla pienetkin firmat voivat tehdä hyvästä ideasta menestyviä tuotteita, koska tarvittava pääoma on kohtuullinen. Ohjelmistopatentit pakottaisivat pienyritykset hankkimaan kalliita patentteja suojakseen ja sitä kautta pääomatarpeet kasvaisivat ja huonontaisivat kannattavuutta olennaisesti. Suurin ongelma on se, että pienyritykset eivät pysty hyödyntämään patentteja isompaa yritystä vastaan, mutta joutuvat kuitenkin itse elämään jatkuvassa pelossa, että jokin suurempi kilpailija aiheuttaa vakavaa haittaa käyttämällä patenttijärjestelmää hyväkseen.

PK-yritykset eivät pääse mukaan ristiinlisensointiin. Ristiinlisensointiin pääsevät mukaan vain suuryhtiöt, joilla on tuhansia patentteja. Tällaiset yhtiöt tekevät keskenään ristiinlisensointisopimuksia. On olemassa merkittävä riski, että suurin osa ohjelmistoihin liittyvästä liiketoiminnasta päätyy pienen, paljon patentteja hallitsevan yritysryppään omistukseen. Joidenkin suuryhtiöiden toiveena on tilanne, jossa ohjelmistoalalla voi toimia turvallisesti vain jos omistaa suunnattoman ison patenttisalkun. PK-yrityksillä ei ole koskaan mahdollisuutta sen suuruusluokan patenttisalkkuun. Patenttisalkun "kriittinen massa" on tuhansia patentteja; tarvitaan niin paljon patentteja, että kukaan ei enää edes halua selvittää mitä niissä on.

PK-yritykset menettävät osakeidensa (ja siis osakkaidensa) arvoa patenttimafian vuoksi. Jopa suuryrityksilläkin on ongelmansa tuotteettomien patenttihaiden kanssa, mutta tyypillisesti nämä pääsevät johonkin könttäsummaan joka tyydyttää patenttihain muttei vahingoita suuryhtiötä. PK-yritykset joutuvat yleensä sopimaan prosenttiosuudesta liikevaihtoon. Jos yhtiö, jonka tulos ennen veroja on ollut esimerkiksi 20 % liikevaihdosta, ja se joutuu maksanaan kiristäjälle 2%, yritys menettää kymmeneksen tulostaan!

Suuryhtiöillä, kuten IBM ja Microsoft, on nykyään on tapana asettaa "patenttiveroja" PK-yrityksille. IBM kehuu saavansa jo miljardi dollaria vuositasolla patenttiensa lisensoinnista muille. Tämä liiketoiminta perustuu siihen, että IBM:llä on noin 40 000 patenttia ympäri maailmaa. Kenelläkään , ja etenkään PK-yrityksellä, ei ole mitään todellista mahdollisuutta varmistaa, ettei firman tuotteissa olisi jotain mikä loukkaa jotain noista IBM:n patenteista. Niinpä IBM tarjoaa firmoille kalliihkoa lisenttisopimusta, joka antaisi firmalle oikeuden kaikkiin IBM:n patentteihin. Näiden sopimusten kautta IBM sen lisäksi, että puristaa rahaa PK-yrityksistä, pääsee myös käsiksi näiden arkaluonteiseen tietoon. Kevään 2004 aikana lehdistössä on ollut artikkeleita, jotka osoittavat Microsoft:in laajentaneen liiketoimintaansa samanlaiseen malliin. He ovat jo lähestyneet noin sataa yhtiötä, joista osa on eurooppalaisia. He sanovat olevansa kiinnostuneita myös avoimen lähdekoodin ohjelmistotaloista.

Lue täältä miten ohjelmistopatentteja voi käyttää lailliseen kiristykseen.