Uutuudellisuus-hämäys

Patentit ja innovaatio on tapana esittää samassa lauseessa. Mikä pahempaa, patenttien määrän lisäys jossakin organisaatiossa, maassa, tai jollakin alueella nähdään tarkoittavan innovaatioiden lisääntymistä.

Samanlainen yhtälö tuskin toimisi muilla elämänaloilla. Jos valtio ilmoittaisi nousukauden johtuvan päätöksestä painaa uutta rahaa, kaikki ymmärtäisivät tämän vääräksi, ja inflaation pohjimmiltaan kielteiseksi asiaksi. Jos valtio sanoisi laajentavansa tieverkkoa, ihmiset haluaisivat tietää kuinka paljon lisätiestöä rakennetaan, eivätkä tyytyisi kieltomerkkien dramaattiseen kasvuun. Loppujen lopuksi, kieltomerkkien ja rajoitusten lisääntyminen enemmän tai vähemmän samanpituisella tieverkostolla on huono, eikä hyvä uutinen. Rajoitusten lisääntyminen ei myöskään kerro mitään tiestön kunnosta. Patenttien kanssa on samalla tavalla.

Määrällinen ajattelu (“mitä enemmän, sitä parempi”) on täysin vääräänjohtava lähestymistapa innovaatiopolitiikkaan. Mitä patentteihin tulee, vähemmän on enemmän. Aivan kuten valtio voi helposti painaa kasoittain lisää rahaa, ei patentti-inflaation aikaansaamiseksi tarvita ihmeitä. Helpoin tapa patenttien lisäämiseksi on niille asetettujen kriteerien laskeminen. Juuri näin on viime vuosina tapahtunut lähes kaikkialla maailmassa. Sitä on itse asiassa tapahtunut niin suurissa määrin, että jos riippuvuus patenttien ja innovaatioiden välillä olisi totta, kukoistavia kansantalouksia pitäisi löytyä yltympäriinsä. Kuten tiedämme, näin ei kuitenkaan ole.

Yksi pahimmista virheistä on käyttää patenttien lukumäärää yritysten, maiden ja alueiden vertailuun. Jos yritys rekisteröi edellisvuotta vähemmän patenttaja, tai lähintä kilpailijaansa vähemmän, niin sen johto, osakkeenomistajat ja analyytikot ovat välittömästi huolissaan. Jos maa tai alue ei näytä kasvua myönnettyjen (tai haettujen) patenttien määrässä jonakin vuonna, niin hallinnon on kyettävä perustelemaan se itselleen. Juuri tässä ilmanalassa patenttitoimistot ja niiden työntekijät kokevat painetta mahdollisimman suuren patenttimäärän hyväksymiseksi. Tässä paineessa he madaltavat patenteille asetettuja normeja ja asteittain laajentavat patentoitavuutta alueille, joille patentit eivät kuulu, erityisesti ohjelmistoihin.

Jokaisen patentien myöntämispäätöksen pitäisi suhtautua mitä suurimmalla huolellisuudella ja varovaisuudella. Kuten hyvä lääkäri huolellisesti punnitsee kaikki syyt kirurgisen toimenpiteen puolesta ja vastaan, patenttitoimistojen tulisi ymmärtää, että jokainen patentti vie kilpailukykyä markkinoilta ja mahdollisuuden monelta muulta, etenkin pienemmiltä yrityksiltä. Kuvaannollisesti jokainen patentti on amputaatio.

On vastuutonta myöntää ylenpalttisesti patentteja ja edes puhua patentteihin liittyvästä “kasvusta”. Jos valtio haluaa todistaa, että sillä on toimiva talouspolitiikka, niin sen tehtävä on kasvattaa bruttokansantuotetta ja vähentää työttömyyttä. Patenttien määrällinen kasvu on merkityksetöntä, koska jokainen apinakin saa patentin jos kriteerit asetetaan riittävän alas.

Itse asiassa joillakin aloilla patenttijärjestelmä rohkaisee olemaan innovoimatta. Jos käytät (yksilönä tai yrityksenä) paljon aikaasi ja rahaasi kehittääksesi tuotteen, tulisi sinun voida olla varma siitä, että tuotteen valmistuttua saat alkaa markkinoimaan sitä. Nykyisellään et koskaan tiedä, jos joku on jo rekisteröinyt tietyn idean, tai tulee rekisteröimään sen kun kehität tuotettasi. Pahimmassa tapauksessa huomaat käyttäneesi kaiken aikasi ja rahasi pääsemättä markkinoille, vain koska joku toinen ehti patenttitoimistoon ensin. Tämä vähentää uuden luomiseen investoimisen houkuttelevuutta.

Mielenkiintoista on myös se, että ne jotka pitävät patentteja innovaatio- ja kilpailukyvyn indikaattoreina, eivät ole huolissaan ristiinlisensointisopimuksista. Saksan hallitus ylistää kansallista talouttaan “Euroopan innovoinnin mestariksi” patenttihakemustensa määrän vuoksi. Kuitenkaan kukaan ei ilmaissut huoltaan kun Siemens (jonka hallussa on enemmän patentteja kuin kenelläkään muulla Euroopassa) ilmoitti ristiinlisensoinnista Microsoftin kanssa, jonka seurauksena Microsoft sai käyttöönsä kaikki Siemensin patentit ja päin vastoin. Jos patentit todella olisivat innovaatioiden kannalta yhtä ratkaisevia kuin jotkut haluavat uskotella, niin heidän olisi pitänyt älähtää ja nousta vastustamaan saksalaisen innovaatiokyvyn suurimman aarteen siirtämistä suurelle amerikkalaisyritykselle.

Lue valheesta, jonka mukaan ilman patentteja ohjelmistot eivät ole riittävässä suojassa