"PK-yritylset hyötyvät" -hämäys

On tarpeeksi paha juttu, jos joku ryöstää sinut ja vie kaikki rahasi. Vielä pahempaa on, jos varas kertoo sen olevan sinun etusi mukaista. Jotkut heistä, jotka haluavat käyttää patentteja PK-yrityksiä vastaan tekevät juuri näin.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö suuri määrä pieniä ja keskisuuria yrityksiä (PK-yrityksiä) olisi syvästi huolissaan ohjelmistopatenteista. Brysselistä käsin vaikuttava CEA-PME, joka edustaa 22 yhdistystä 19 eri maasta, on eräs äänekkäimmistä ohjelmistopatenttien kriitikoista. FFII, joka on kaikkein aktiivisin ohjelmistopatenttien vastainen vaikuttaja Euroopassa, on saanut tuhansien yritysten ja yrittäjien tuen. Kun Saksan taloudesta ja työllisyydestä vastaava ministeriö julkaisi ohjelmistojen patentointia koskevan kyselyn, kymmenessä päivässä saapui noin 1,000 vastausta lähinnä pienistä ja keskisuurista yrityksistä, vaikka vastauksia odotettiin vain noin 100.

On tekopyhyyttä, että jotkut suuret yrityksen vaativat ohjelmistopatentteja sanoen, että PK-yritykset hyötyisivät niistä. PK-yritykset osaavat puhua omasta puolestaan. Ne eivät tarvitse, eivätkä ole valtuuttaneet, suuryrityksiä puhumaan puolestaan. Yhtälailla, patenttijärjestelmään kuuluvat, patenttijuristit mukaanlukien, eivät tässä keskustelussa ole legitiimejä PK-yritysten edustajia. Patenteilla rahaa tekevien oma intressi asiassa on aivan liian ilmeinen.

Ainoa keino, miten PK-yritykset voivat hyötyä ohjelmistopatenteista, on itse ryhtyä patenttikeinottelijaksi. Jos yrityksellä ei ole tuotteita markkinoilla, tai ne ovat hyvin erikoistuneita ja koskevat vain yhtä softapatenttia, niin ne ovat sellaisessa asemassa, jossa ne voivat hyödyntää patenttejaan suuryrityksiä vastaan. Kaikissa muissa tapauksissa ne ovat kuitenkin huonossa asemassa. Kun suuryrityksillä on helposti varaa useaan patenttihakemukseen päivässä, PK-yritysten on keskitettävä resurssinsa tuotekehitykseen. Niillä ei ole varaa siirtää liikaa aikaa tuotekehityksestä patenttien hakemiseen.

PK-yritykselle olisi itsemurhatehtävä haastaa suuryritys patenttikysymyksessä, jos se on riippuvainen siihen liittyvän tuotteen myynnistä. Otetaanpa yritys jolla ei ole omia tuotteita, mutta 300,000 riviä lähdekoodia. Se on merkittävä määrä, mutta se ei ole erityisen suuri. On monia ohjelmia, jotka koostuvat jopa miljoonista riveistä lähdekoodia. Jos tämä yritys haluaisi haastaa IBM:n patenttiinsa liittyen, sen täytyisi ensinnäkin varmistua siitä, ettei se “loukkaa” yhtään IBM:n patenttia. 300,000 rivin vertaaminen 40,000 patenttiin, joista jokainen on kuvattu usean sivun mittaisena tekstinä ja kirjoitettu hyvin abstraktilla kielellä, on yksinkertaisesti mahdotonta. Niinpä pieni yritys ei voi edes yrittää. Ja jos se sen tekee, niin IBM saa pienen pelurin nopeasti ymmärtämään, että voima on patenttiasioissa valttia.

Lue valheesta, jonka mukaan EU:n softapatenttidirektiivin tulisi hyväksyä Euroopan patenttiviraston käytännöt