Meidän oikeutemme tietoon ja tiedonsiirtoon on vaarassa.
Järjestelmät, joita käytämme tiedon käsittelyyn ja
siirtämiseen ovat enemmän ja enemmän riippuvaisia
ohjelmistoista.
Joillain hatoilla on halu päästä valvomaan koko
tämän teknologian käyttöä, ja he käyttävät
työkalunaan laaja-alaista patentointia.
Internet ei olisi ollenkaan niin laajassa käytössä
kuin se nyt on, jos sen rakennuspilarit, peruskäsitteet
ja standardit, olisivat olleet patentoituja.
Tästä vallitsee laaja yksimielisyys, sanoo Tim Bernes-Lee, Webin
keksijä.
Internetin virallisiin standardeihin ei perinteisesti ole
hyväksytty patentoitua teknologiaa.
Tänäpäivänä näyttää olevan suuntana, että
suuryhtiöt yrittävät saada patentoituja mallejaan
hyväksytettyä maailmanlaajuisiksi standardeiksi.
Tavallaan he yrittävät hakea hyvitystä, koska viimeksi
he nukkuivat mahdollisuuden ohi. [Bernes-Lee:n WWW oli
ollut olemassa noin 10 vuotta ennen kuin Microsoft
keksi, että Windows:iin täytyy saada Internet-selain
(suom.huom.).]
Ristiriitaisuutta aiheuttaa esimerkiksi se, että
Microsoft ajaa patentoimiaan roskapostin tunnistustekniikoita
maailmanlaajuisiksi standardeiksi.
Alkuperäistä ehdotusta pidettiin hyökkäyksenä
avoimen lähdekoodin ohjelmistoja vastaan.
SAP ja Microsoft erosivat CAFACT:ista [YK:n sähköisen
kaupankäynnin keskuksesta] koska muut jäsenet
vastustivat SAPin ja Microsoft:in ehdotusta
patentoidun teknologian standardoimiseksi.
Jos teknologia olisi ollut suljettua ja täysin minun
vallassani päättä kuka sitä saa käyttää, se [internet+WWW]
ei olisi lähtenyt yleistymään.
Päätös WWW:n toteuttamisesta avoimena ja vapaasti käytettävänä
oli tarpeen, jotta siitä tuli maailmanlaajuinen.
Jos haluat valvoa miten jotain käytetään, se ei voi olla
aidosti käytössä kaikkialla.
Tim Berners-Lee,
mies joka loi WWW:n
Microsoft ja Time Warner hankkivat huhtikuussa 2004
yhtiön nimeltä ContentGuard. Euroopan unioni aloitti
tutkimukset sen jälkeen.
Jutun ydin on siinä, että ContentGuard hallitsee
erittäin huomattavaa patenttisalkkua oikeuksien
hallintaan liittyvissä DRM-teknologioissa.
DRM (Digital Rights Management) tarkoittaa kaikkia
niitä menetelmiä, joilla julkaisija voi
valvoa sisällön (kuten elokuvien, musiikin, ohjelmien)
jakelua ja varmistaa, että saa siitä maksun.
Jos maailman suurin ohjelmistotalo ja maailman suurin
mediayhtiö hallitsevat DRM:n olennaisia patentteja,
sillä on hirvittävä vaikutus koko medialiiketoimintaan.
Ohjelmistopatenteilla on haitallinen vaikutus
meidän vapauteemme käyttää ja siirtää tietoa.
Sananvapauslakia ei muuteta, mutta käytännössä
seuraus on sama. Muutama suuryritys saa haltuunsa
tiedonvälityksen tulevaisuuden standardit, ja
pääsee päättämään mitä sisältöä he haluavat tai
sallivat uusilla tekniikoilla.
Varsin todennäköisesti yhteenliittymä, joka
omistaisi teknologian, muodostaisi läheistä
yhteistyötä tekevän liiton muutaman harvan
sisältöä tuottavan mediayhtiön kanssa.
Viimekädessä meidän vaihtoehtojemme määrä
karsiutuu ja "pääsemme" tekemästä valintoja.
Vanhat tekniikat, joilla ei (enää) ole voimassa olevaa
patenttia, jäävät jäljelle. Tosin niitä ei enää
vanhentuneena voi käyttää. [Vertaa: NMT-puhelimien
perustekniikalla ei enää ole patentteja, mutta mitä
tekisit upouudella NMT-puhelimella ilman NMT-verkkoa?.]
Vuosien saatossa Internetin tekniikka kehittyy huimasti
nykyisestä. Internetissä oleva nykyinen tieto on
siellä edelleen, mutta siellä tulee olemaan myös
uusia mielenkiintoisia käyttötapoja ja tekniikoita
jotka olisivat muutaman harvan suuryrityksen
vahvasti valvomassa käytössä.
Lue täältä miksi ohjelmistopatentit ovat haitaksi
työmarkkinoille ja koko taloudelle, muuallekin
kuin tietotekniikkaan.