Tiedonkulun vapaus

Meidän oikeutemme tietoon ja tiedonsiirtoon on vaarassa. Järjestelmät, joita käytämme tiedon käsittelyyn ja siirtämiseen ovat enemmän ja enemmän riippuvaisia ohjelmistoista. Joillain hatoilla on halu päästä valvomaan koko tämän teknologian käyttöä, ja he käyttävät työkalunaan laaja-alaista patentointia.

Internet ei olisi ollenkaan niin laajassa käytössä kuin se nyt on, jos sen rakennuspilarit, peruskäsitteet ja standardit, olisivat olleet patentoituja. Tästä vallitsee laaja yksimielisyys, sanoo Tim Bernes-Lee, Webin keksijä. Internetin virallisiin standardeihin ei perinteisesti ole hyväksytty patentoitua teknologiaa.

Tänäpäivänä näyttää olevan suuntana, että suuryhtiöt yrittävät saada patentoituja mallejaan hyväksytettyä maailmanlaajuisiksi standardeiksi. Tavallaan he yrittävät hakea hyvitystä, koska viimeksi he nukkuivat mahdollisuuden ohi. [Bernes-Lee:n WWW oli ollut olemassa noin 10 vuotta ennen kuin Microsoft keksi, että Windows:iin täytyy saada Internet-selain (suom.huom.).] Ristiriitaisuutta aiheuttaa esimerkiksi se, että Microsoft ajaa patentoimiaan roskapostin tunnistustekniikoita maailmanlaajuisiksi standardeiksi. Alkuperäistä ehdotusta pidettiin hyökkäyksenä avoimen lähdekoodin ohjelmistoja vastaan. SAP ja Microsoft erosivat CAFACT:ista [YK:n sähköisen kaupankäynnin keskuksesta] koska muut jäsenet vastustivat SAPin ja Microsoft:in ehdotusta patentoidun teknologian standardoimiseksi.

Microsoft ja Time Warner hankkivat huhtikuussa 2004 yhtiön nimeltä ContentGuard. Euroopan unioni aloitti tutkimukset sen jälkeen. Jutun ydin on siinä, että ContentGuard hallitsee erittäin huomattavaa patenttisalkkua oikeuksien hallintaan liittyvissä DRM-teknologioissa. DRM (Digital Rights Management) tarkoittaa kaikkia niitä menetelmiä, joilla julkaisija voi valvoa sisällön (kuten elokuvien, musiikin, ohjelmien) jakelua ja varmistaa, että saa siitä maksun. Jos maailman suurin ohjelmistotalo ja maailman suurin mediayhtiö hallitsevat DRM:n olennaisia patentteja, sillä on hirvittävä vaikutus koko medialiiketoimintaan.

Ohjelmistopatenteilla on haitallinen vaikutus meidän vapauteemme käyttää ja siirtää tietoa. Sananvapauslakia ei muuteta, mutta käytännössä seuraus on sama. Muutama suuryritys saa haltuunsa tiedonvälityksen tulevaisuuden standardit, ja pääsee päättämään mitä sisältöä he haluavat tai sallivat uusilla tekniikoilla. Varsin todennäköisesti yhteenliittymä, joka omistaisi teknologian, muodostaisi läheistä yhteistyötä tekevän liiton muutaman harvan sisältöä tuottavan mediayhtiön kanssa. Viimekädessä meidän vaihtoehtojemme määrä karsiutuu ja "pääsemme" tekemästä valintoja.

Vanhat tekniikat, joilla ei (enää) ole voimassa olevaa patenttia, jäävät jäljelle. Tosin niitä ei enää vanhentuneena voi käyttää. [Vertaa: NMT-puhelimien perustekniikalla ei enää ole patentteja, mutta mitä tekisit upouudella NMT-puhelimella ilman NMT-verkkoa?.] Vuosien saatossa Internetin tekniikka kehittyy huimasti nykyisestä. Internetissä oleva nykyinen tieto on siellä edelleen, mutta siellä tulee olemaan myös uusia mielenkiintoisia käyttötapoja ja tekniikoita jotka olisivat muutaman harvan suuryrityksen vahvasti valvomassa käytössä.

Lue täältä miksi ohjelmistopatentit ovat haitaksi työmarkkinoille ja koko taloudelle, muuallekin kuin tietotekniikkaan.