EU:n yhteispäätösmenettely

EU:lla on kolme menetelmää lakien säätämiseksi. Tässä ohjelmistopatentteja koskevassa tapauksessa kyseessä on yhteispäätös, jossa Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston on päästävä yhteisymmärrykseen.

Euroopan komissio on hieman yksinkertaistaen alullepanija ja projektipäällikkö. Euroopan komissio luonnostelee lakialoitteet. Tämä poikkeaa useimmissa jäsenvaltioissa käytetystä menettelystä jossa alotteet tulevat yleensä parlamentista [tai siis meillä eduskunnasta (suom.huom.)]. Euroopan komission päämaja on Brysselissä ja sitä pyörittävät EU:n palkkaamat virkamiehet. Euroopan komission puheenjohtajan ja komissaarit nimittää Euroopan unionin neuvosto. Nimityksen vahvistaa äänestys Europarlamenissa.

Parlamentin oikeudet ovat rajoitetummat kuin eduskunnan mutta yhteispäätöksessä sillä on vahva asema. Europallamentin jäsenet valitaan suoraan kansanäänestyksillä. Useimmissa maissa tämä äänestys oli kesäkuussa 2004. Eurokansanedustajien määrä jakautuu edustamiensa valtioiden koon perusteella, muttei suorassa suhteessa. Esimerkiksi Saksa on suurin 99 edustajallaan ja Luxembourg pienestä koostaan huolimatta valitsi 6 edustajaa. Saksalainen edustaja vastaa siis noin 800 000 saksalaista mutta luxembourgilainen vastaa noin 400 000 luxembourgilaista.

Euroopan unionin neuvosto on jäsenmaiden edustusto. Liike-elämässä neuvostoa vastaisi yhtiökokous, johon kaikki osakkeenomistajat kokoontuvat tekemään päätöksiä. Maita edustamassa ovat maiden kansalliset hallitukset, siis ministerit. Neuvostolla on yleensä enemmän valtaa kuin parlamentilla. Tästä seuraa joitain ongelmia, myös ohjelmistopatenttiasiassa, mutta näin valtiot voivat periaatteessa säilyttää paremmin määräysvaltaa omissa asioissaan. Jos EU:sta tehtäisiin täysin parlamentaarinen järjestelmä, siitä syntyisi liittovaltio kuten USA. Nykyinen malli on jossain kauppa-alueen ja kansallisvaltioiden välimaastossa.

Jos uuden lain säätämisessä ei ole erittäin laajaa yhteisymmärrystä, tarvitaan siihen tukea myös parlamentilta ja neuvostolta. Kummassakin näistä voidaan asiaa käsitellä enintään kolmessa käsittelyssä. Jos ensimmäinen käsittely jommassa kummassa ei johda yhteisymmärrykseen, seuraava käsittely tapahtuu parlamentissa. Jos parlamentti päätyy eriävään mielipiteeseen, asia joutuu neuvoston toiseen käsittelyyn. Jos neuvosto päätyy johonkin tulokseen (joka ei ole varmaa ja siihen voi mennä kauan aikaa), järjestävät parlamentti ja neuvosto kolmannen käsittelyn hyväksyäkseen neuvottelun tuloksen.

Ensikatsomalta näyttäisi, että parlamentti ja neuvosto olisivat tässä tasavertaisessa asemassa. Se ei aivan pidä paikkaansa. Parlamentin rajoitteena on toinen käsittely. Siinä ei voida lisätä ehdotukseen mitään. Toisessa käsittelyssä voidaan vain vahvistaa ensimmäisen käsittelyn tulos. Minkään lisäyksen saamiseksi tai ehdotuksen hylkäämiseksi tarvitaan suora enemmisto parlamentissa. Teknisesti ottaen siis edustajat, jotka eivät ole paikalla toisessa käsittelyssä "äänestävät" ehdotuksen hyväksymiseksi sellaisenaan. Tarvitaan siis erittäin vahva enemmistö parlamentissa jotta toisessa käsittelyssä saavutetaan mitään muutosta.

Lue täältä lisää ohjelmistojen patentoitavuutta koskevia jo tehtyvä lakiesityksiä.